Konsultointisopimusten kompastuskivet

6 kesäkuun, 2022

Vastuu omasta osaamisesta

Konsultointisopimuksissa sopimusvastuu ilmenee lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin sopimuksissa yleensäkin. Korvausvastuu syntyy, jos sopimusta rikotaan.

Konsultointisopimusten osalta asian tekee erilaiseksi se, että asiantuntija on vastuussa omasta osaamisestaan. Sopimusvelvoitteiden rikkominen johtuu lähtökohtaisesti siitä, että konsultin osaaminen ei ole ollut riittävää tai työ on tehty jostain syystä huolimattomasti ja sen takia päädytään väärään lopputulokseen.

Asiantuntijan tulee aina harkita toimeksiantoa vastaanottaessaan oman osaamisensa riittävyyttä.

"Konsultointisopimus syntyy samalla tavoin kuin mikä tahansa muukin sopimus;

kirjallisesti, suullisesti tai hiljaisesti."

Konsultointisopimuksen taustalla on yleensä tilanne, jossa konsultti myy asiantuntemustaan asiakkaalle, joka luottaa konsultin tietävän mistä puhuu tai neuvoo. Usein kysymyksessä on asiakkaalle merkittävästä asiasta, isostakin intressistä, josta voi aiheutua suurikin vahinko, varsinkin jos osuu kunnolla tuulettimeen.

Konsultointi- ja yleensäkin asiantuntijasopimukset ovat kuitenkin yksi niistä sopimusmuodoista, joita en tekisi kuin kirjallisesti tai ainakin niin, että toimeksiantosuhteessa noudatetaan selkeästi valittuja yleisiä sopimusehtoja.

Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2001:128

Tilitoimisto joutui vahingonkorvausvastuuseen kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden myynnistä aiheutuneista veroseurauksista. Toimeksiannon yhteydessä asiakkaalle ei ollut annettu asianmukaisia veroneuvoja. Toimeksianto oli koskenut ainoastaan asiakirjojen laatimista. Yhtiöosuuden myynnistä aiheutui asiakkaalle mittavat veroseuraukset, jotka olisivat olleet vältettävissä. Vaikka toimeksianto ei ollut käsittänyt luovutuksesta aiheutuvien veroseuraamusten selvittämistä, tilitoimistolla katsottiin korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla olleen velvollisuus varoittaa asiakasta luovutuksesta aiheutuvista veroseuraamuksista. Tässä on kyse myös lojaliteettivelvollisuudesta sopimuskumppania kohtaan.

Asiantuntijan vastuu ei välttämättä aina ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Toimeksiannon sisältö kannattaa kuvata mahdollisimman hyvin, jotta molemmat osapuolet tiedostavat mistä on sovittu ja mitä seurauksia mahdollisilla toimeksiannon rajauksilla voi olla. Vastuu voi kuitenkin syntyä myös toimeksiantoon kytkeytyvistä, mutta toimeksiantoon suoraan kuulumattomista asioista.

Tavoite vai suoritukset

Konsultointisopimuksessa on aivan keskeistä määrittää, sitoutuuko konsultti tietyn tavoitteen täyttymiseen vai ainoastaan huolelliseen toimintaan tietyn tavoitteen saavuttamiseksi.

Sovittaessa tarkasta lopputuloksesta, sopimusta on rikottu, ellei tavoite täyty. Usein tavoitteeseen pääsemiseen vaikuttaa kuitenkin moni muukin seikka, kuin konsultin panos. Toinen vaihtoehto on sopia tietyistä suoritteista, jotka sitoudutaan tekemään huolellisesti. Lopputulosta ei kuitenkaan luvata.

Toisinaan toimeksiannon luonne, esim. verohallinnolta haettava ennakkoratkaisu, määrittelee, kummastako tilanteesta on kysymys. Konsultin vastuulla on ratkaisuhakemuksen huolellinen laadinta, mutta konsultti ei voi taata lopputulosta. Toisaalta taas juristin laatiessa oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa (esim. testamentti) ei pelkkä huolellisuus riitä, vaan työn tuloksena pitää olla oikeudellisesti sitova asiakirja.

Ohessa lyhyt muistilista konsultointisopimuksissa huomioitavista asioista.

Kolme viimeistä on seikkoja, jotka laajentavat konsultin vastuuta hieman muita sopimuksia laajemmalle.

1.

Sovi kirjallisesti toimeksiannon sisällöstä ja laajuudesta.

2.

Jos mahdollista, sovi toimenpiteistä, älä lopputuloksesta.

3.

Varmista, että asiakkaan antamat lähtötiedot ovat oikein.

4.

Asiakkaan antamien neuvojen ja määräysten johtaessa epätarkoituksenmukaiseen lopputulokseen, kerro asiasta ja tee tarvittaessa kirjallinen dokumentti.