Välillä törmää ajatukseen, että sopimukset ovat sitä varten ettei jouduta käräjille. Toki se on yksi ja merkittävä syy tehdä hyvä sopimus. Sillä ei kuitenkaan tule leipä pöytää. Ensisijainen syy tehdä sopimus on synnyttää tulosta. Jotta tulosta voisi syntyä, pitää syntyä sellaista yhteistyötä, jossa molemmat osapuolet haluavat olla mukana.
Hyvä yhteistyö on helpointa torpata jo alkuunsa vaatimalla kaiken riskin siirtämistä toiselle osapuolelle. Sopimuksen riskin ja tuoton pitäisikin olla tasapainossa molempien osapuolten näkökulmasta. Riskiäkin on siis hyvä sietää.
Riskin sietäminen ei käytännössä ole edes valinta. Jokainen sopimus sisältää riskiä jo siitä syystä, että kaikkia asioita ei ole mahdollista huomioida etukäteen. Jossain vaiheessa sopimuksenteko kustannuksetkin nousisivat hyötyynsä nähden liian korkeiksi.
Hyvissäkin sopimuksissa on siis aina aukkoja. Oleellista onkin osata rajata todennäköisimmät ja suurimmat riskit. Mikäli sopimukseen jää kuitenkin liian suuria riskejä, kannattaa miettiä olisiko syytä luopua sopimuksesta kokonaan. Tällaiset sopimukset ovat usein myös muutenkin kannattamattomia.
Sopimusneuvottelut tulisi pyrkiä käymään hyvässä hengessä. Sitten kun aletaan jankkaamaan joka asiasta, syntyy riita jo ennen kuin sopimusta on edes vielä allekirjoitettu. Sopimukset ovat nimenomaan bisneksenteon väline, jolloin pitää sietää se, että kaikkea riskiä ei voi, eikä kannatakaan, sysätä yksin toisen osapuolen harteille. Iso osa hyvää sopimusta onkin positiivinen sopimuksentekokulttuuri ja molempien osapuolten etujen kunnioittaminen.
