Liiketoiminta- vai osakekauppa | Suomen Lakitilitoimisto

21 joulukuun, 2020

Kysymys nousee esille yritystoiminnasta luovuttaessa tai yritystoimintaa ostettaessa. Perusongelma on siinä, että ostajan ja myyjän näkökulmasta vastaus on usein täysin vastakkainen. Yrityskauppa voidaan kulloinkin toteuttaa ainoastaan jommallakummalla tavalla.

Liiketoimintakauppa on pääsääntöisesti edullisempi ostajan kannalta ja osakekauppa myyjän näkökulmasta. Osapuolten intressien yhdistäminen sitten onkin suurempi pulma.

"Perusongelma on siinä, että ostajan ja myyjän näkökulmasta vastaus on usein täysin vastakkainen."

Kyse on siis siitä, miten osakeyhtiön kauppa toteutetaan. Tehdäänkö kauppa yhtiön liiketoiminnasta, jolloin myyjälle jää vanha yhtiö vai tehdäänkö kauppa yhtiön osakkeista. Tässä artikkelissa ei tarkastella sitä, jos myynnissä olisi vain osa yhtiön osakkeista tai myytäisiin vain osa yhtiön liiketoiminnasta. Artikkelissa tarkastellaan tilannetta, jossa luovutaan koko yritystoiminnasta ja luopuvana osakkeenomistajana on luonnollinen henkilö eikä kyseessä ole sukupolvenvaihdostilanne.

Liiketoimintakaupassa kauppa tehdään yhtiön liiketoiminasta mukaan lukien koneet, kalusto, varasto sekä muu varallisuus ja sopimukset. Käytännössä koko business siirtyy ostavalle yhtiölle. Kyseessä on myös työsopimuslain (55/2001) 1. luvun 10§:n tarkoittama liikkeenluovutus, jolloin henkilöstö siirtyy ns. vanhoina työntekijöinä ostajan palvelukseen.

Osakekaupassa vaihtuu osakeyhtiön osakkeiden hallinta- ja omistusoikeus. Yhtiön liiketoimintaa harjoittaa siis kaupan jälkeenkin sama yhtiö. Tällöin sopimuskumppaneiden sopimusosapuoli ei vaihdu eikä työntekijöiden työnantajan.

Ostajan näkökulma

Katsotaanpa asiaa ensin ostajan näkökulmasta. Liiketoimintakaupassa ostaja saa vähentää koko kauppahinnan, myös ns. liikearvon yhtiön tuloksesta tulevina tilikausina (KPL 5. luku 9§.) Liikearvo tarkoittaa sitä osaa kauppahinnasta, joka ei kohdistu mihinkään tiettyyn varallisuuserään. Kyse on siis kauppahinnan osasta, joka on maksettu tulevista tuotto-odotuksista.

Ostaessaan yhtiön osakkeet, ei ostaja saa vähentää kauppahintaa ennen kuin luovuttaa ostetut osakkeet eteenpäin.

Ostettaessa liiketoiminta, lähtökohtaisesti yhtiön velat eivät siirry ostajalle tai ainakin niiden siirtymisestä voidaan sopia. Samoin ennen liiketoimintakauppaa syntyneet reklamaatio- tai muut sopimusvastuut eivät lähtökohtaisesti siirry ostajalle. Ostajan ei myöskään ole pakko ostaa oikeutta myyjän toiminimeen, mikäli siihen liittyy negatiivisia vivahteita. Toimintaa on siis mahdollista jatkaa uudella nimellä.

Osakekaupassa ostetaan yhtiö, mukaan lukien koko sen vanha historia ja mahdollinen painolasti.

Liiketoimintakaupassa pitää kuitenkin muistaa, että liiketoiminnan sopimukset eivät automaattisesti siirry ostajalle, mikäli sopimukset eivät sisällä yksipuolisen siirron mahdollistavaa ehtoa. Ostajan onkin huolehdittava siitä, että keskeiset sopimukset saadaan siirrettyä ostajan haltuun. Toisiaan tämä saattaa kääntää painopisteen osakekaupan puolelle.

Asia ei siis kokonaan ole mustavalkoinen. Mm. sopimukset tai usein liiketoimintakaupoissa käytetty korkeampi kauppahinta voi siirtää ostajankin mielipidettä kohti osakekauppaa.

Myyjän näkökulma

Myyjä saa tehdä osakekaupan kauppahinnasta 20% tai 40% hankintameno-olettaman (TVL 2. luku 46§). Erityisesti mikäli osakkeet on omistettu yli 10 vuotta, on verohyöty merkittävä. Tällöin verovelvollinen saa vähentää luovutushinnasta ensin 40% ja vasta tämän ylittävältä osalta maksetaan luovutusvoitosta pääomaveroa. Osakekaupassa kauppahinta tulee suoraan myyjälle itselleen ei yhtiölle.

Liiketoimintakaupassa kauppahinta tulee yhtiölle. Yhtiö ei saa tehdä hankintameno-olettamaa (TVL 2. luku 46§). Luovutusvoitto lisätään yhtiön tilikauden tulokseen, josta osakeyhtiö maksaa yhteisöveroa 20%. Tämän jälkeen osakkeenomistajan on päätettävä miten nostaa varat yhtiöstä ulos. Tämä voidaan tehdä vain Osakeyhtiölain (2006/624) tuntemia varojen jako tapoja noudattaen. Varojen jako tavat löydät OYL 13. luvun 1§:stä. Osa yhtiön varallisuudesta voi olla nostetavissa palkkana, huomioiden Ennakonperintälain (1996/1118) ja Tuloverolain (1992/ 1535) säädökset. Yhtiö voidaan myös purkaa selvitystilamenettelyn kautta. Tällöin jäljelle jäävät varat jaetaan jako-osuutena osakkeenomistajille. Osakkeenomistajalla on tällöin mahdollisuus hyödyntää hankintameno-olettamaa.

Myyjän verotus on siis liiketoimintakaupan luovutushinnasta ja kauppahinnan siirtämisestä osakkeenomistajan haltuun yleensä huomattavasti raskaampi ja monimutkaisempi kysymys kuin osakkeenomistajan verotus suoran osakeluovutuksen yhteydessä.

Osakekauppa on sikälikin edullisempi myyjälle, koska tällöin vastuut ja velvoitteet jäävät yhtiöön eivätkä myyjälle.

"Tähän nosto."

Lopullinen valinta

Lopullinen kaupantekotapa on kuitenkin laajempi kysymys ja lopputulos on lähes aina jonkinlaisen kompromissiin tulos. Lopulliseen valintaan vaikuttaa verotuksen lisäksi, mm. kauppahinta, liiketoimintaan kohdistuvat sopimukset ja vastuut, rahoitus sekä myyjien ja ostajien tavoitteet kaupalle sekä neuvotteluasetelma.

Yrityskauppa on siis kokonaisuus, jossa kauppahinta ei ole yksin määräävä tekijä, vaan myös moni muu asia tulee ottaa huomioon. Yrityskaupan valmistelu kannattaakin aloittaa riittävän ajoissa. Lakiekonomien Yrityskauppakoulutuksesta saat helposti lisätietoja.